Ompa nämä kirjoittelut unohtuneet, täytyy nyt jotain laittaa

Ensin ajattelin pitää Pajun levossa pari päivää kun takana on kolmen päivän raskas reissu. Sitten huomasin tekeväni metsässä jälkeä lotkolle.

Pajulla oli tosi lyhyt ja helppo kaverin tekemä metsäjälki: n. 150 askelta, yksi kulma ja lopussa keppi.

...Paju pysyy jäljellä. Jäljen tekijä kertoi missä kulma on - Paju oli erimieltä .. ja oikeassa. Yritettiin turhaan saada menemään jo aiemmin vasemmalle ja kun koiran antoi mennä niin hyvin oli jäljellä ja kääntyi kulmasta. Ja lopussa jälki loppui eripaikkaan kuin missä se jäljen tekijän mukaan piti olla. Keppi nousi ihan nätisti.

Kaipa se on uskottava, että jälki pitää merkitä kunnolla..

Lauantai ja sunnuntai sujui peltojäljen merkeissä.

Lauantain jäljellä oli kaksi esinettä jotka nousi ihan kivasti.

sunnuntaina oli esine ja keppi. Jälki meni kivasti ja keppi vaihtui leluun lopussa. Palkka taitaa toimia

 Muutoin kaikki meni hyvin mutta vaikka oli todella tuuliset ilmat ja mentiin myötätuuleen niin vauhtia tahtoi olla hieman liikaa.

4 pvää/4 jäljen tapaista...

ensimmäinen jälki otettiin hiukan korkealla nenällä mutta muut kolme tarkistettiin paljon paremmin.

Aloitin keppiharjoitukset ja eilen laitoin jäljen päähän kepin ja sen alle purkin - ja sammalta väliin. Kepistä viis mutta purkki nousi : )

Nyt mulla on virallinen purkinnoutaja

täytyy jatkaa pelkkiä keppitreenejä extra palkalla...

Torstain tokotreenit meni ns ok - ei loistavasti ei huonosti. Otettiin seuraamista ja maahan menoa.

Perjantain aamutreenit meni seuraamisen puolesta ihan hyvin mutta maahan meno oli yhtäkkiä ongelma. Se on yleensä ollut meidän "paras jäävä".  Illalla meni taas seuraaminen ihan hyvin ja tempon vaihtokin on parantunut mutta tällä kertaa ei istuminen maittanut. Kenttä oli märkä, ehkä neiti on hienohelma ehkä ei.. mutta lampaita oli kiva katsella ja papanoiden metsästys oli in.

Tänään tottistreenit meni melkein kaikilta osin hienosti. Otin pieniä eripituisia paloja ja palkitsin siitä namilla joka odotti kentän laidalla. Ainoastaan paikallaolosta lähti kerran. -yritän muistaa olla katsomatta silmiin..

Nyt pidetään tottiksesta parin päivän tauko. Täytyy käydä katsomassa metsämaastoa jos saisi tehtyä vielä tänään jäljet.

Treenit menivät vähän vaihdellen. Olin itse pari viimeistä viikkoa selkävammainen ja vasta viime viikon lopulla tuli taas treenailtua kunnolla.

Perjantaina oli jääviä liikkeitä. Maahan meno on 100% kun vilaisen olan yli meneekö eli tuplakäskyllä. Muutoin jos olen eleetön on onnistumisprosentti 50%  Täytyy yrittää muutoinkin kuivaharjoitella äänensävyjä.

Lauantaina oli koirakerhon koulutuspäivä ja ulkopuolinen kouluttaja. Tässä tapauksessa Susanna Mölsä (suosittelen, opin muidenkin treeneistä paljon hyviä asioita joita kokeilen varmasti). Meidän vuorolla paneuduttiin kontaktin kestoon. Huomaa ettei olla harjoiteltu tarpeeksi häiriön alla sillä taputukset ja läheltä kulkemiset häiritsivät neitiä selkeästi. (Sunnuntaina ilman häiriötä en menettänyt kontaktia kertaakaan) tästä on taas hyvä jatkaa.

Eilen oli sit taloetsinnässä haukkutreenit.  Ja kyl se haukku...

Ensin haukutettiin pihalla jossa pääsi riekkumaan palkalla eli karvapatukalla.

Sieltä sisälle ja muutama näkölähtö (eli ei etsimistä). Ensimmäinen kesti pienen hetken ja toinen maalimies sit haukuttiin kunnolla ja siihen oli hyvä lopettaa.

Viime perjantain tottiskin oli ohjaajalle opettavainen. En tiennyt antavani sormimerkkejä koiralle jäävissä liikkeissä  temponvaihtoja pitää harjoitella rutkasti lisää, ettei juoksussa koira vaihdu jänikseen ja edestä sivulle tuloa myös. Se onkin asia mitä ei olla koskaan harjoiteltu. Mutta muutoin perjantai osoitti, että toivoa on BHn suorittamisesta onnistuneesti loppuvuodesta kunhan saadaan käsi häivytettyä ja paikallaolo häiriön alla varmemmaksi.

On hiukan ollut nähtävissä mut nyt se iski... meillä on mörköjä siellä ja täällä

Viime lauantaina eka maalimies (ensimmäisistä ensimmäinen haussa) haukuttiin kyllä - pomppimalla maalimiehen ympärillä kolmen metrin etäisyydellä. Menin paikan päälle ja sit tultiin liki. Sen jälkeen otettiin heti verilättyrinki ja siellä ei sit ollutkaan mitään. Paju otettiin vielä uudestaan viimeiseksi ja tällä kerralla maalimies vilautti palkkaa ja lähti vähän matkan päähän - ei ongelmia. Sen jälkeen otettiin vielä laajennettu rinki ja se menikin jo niin hyvin, että autoon ei  enää haluttu.   Hyvää oli se, et neiti tarjoaa melkein itsestään maahan menoa ilmaisussa. No tiedämpä miten jatkaa tästä.

Maanantain taloetsinnässä tuli myöskin uusi ongelma: maalimies ei ole niin rakas, etteikö sitä voisi jättää - jos ei heti tiedä missä se on. Tätä täytyykin sit jo hiukan tuumia.

Eilinen treeni menikin sitten vaihtelevasti.

Ensin käytiin kuuntelemassa paukkuja. Siellä ammuttiin 9-millisellä. Itse paukutteluun ei kiinnitetty huomiota mutta siellä oli rotikkaneiti jonka kanssa olisi pitänyt päästä riehumaan. Autolle tullessa kaveria otettiin naapuriautosta ja sinnekin olisi pitänyt päästä. Hihnassa oli pitelemistä ja ohjaajalta oli palaa hihat. Sitä ei sit leikitty eikä morjestettu...

Toisella kierroksella otettiin seuraamista ja jääviä. Kaveri oli alusta lähtien hyvin mukana mutta ihmisiä piti käydä haistelemassa. Varsinkin kun jossain rapisi. Pieniä paloja tehdään vielä, ei mitään kilpasuorituksia   Eli ollaan vasta kättä häivyttämässä. Liikkestä istuminen alkaa sujua mutta töppäsin alunperin liikkeestä seisomisen. Menin vaihtamaan sanaa ja nyt vielä yhdistelen sanaa ja toimintoa.

Saa nähdä miten meillä sivulla istuminen kehittyy. Nyt on jokusen kerran nojaillut jalkaa vasten vaikka yritän namilla ohjailla -vain pää kääntyy. Toivottavasti en joudu jatkossa korjailemaan sitä.

Maanantaina oli taloetsintää. Koiria oli hirmuisesti paikalla ja aikaakin paloi. Paju sai odotella pari tuntia autossa vuoroaan. Paju kun tiesi paikan ja mitä oli menossa tekemään niin hyvä ettei oven raamit lähteny mukana sisälle mennessä.

4 maalimiestä oli valmiina ja alue käytiin aika nopsaan läpi. Äijät joiden luokse pääsi olivat helppoja. Ensimmäistä kertaa Pajulle laitettiin umppari ja hyvin neiti ilmaisikin maalimiehen vaikka ihmettelikin missä se äijä oli kun haju kyllä tuli vierestä. (Taloetsinnän ongelma on hajun kulkeminen, se voi tulla mm. vastakkaisesta nurkasta kuin maalimies.) Toinen melkein umppari oli kaapissa. Siellä se haju tulikin nurkasta ja hieman piti tarkentaa ja kehua. Kun neiti keksi, että kaapissa sitä ollaan ja ovi oli hieman raollaan niin hyvin yritti tunkeutua sinne.

Neiti jaksaa hyvin, pitkät käytävät tarkistetaan itsenäisesti ja koirasta näkee kun on löytänyt hajun. Hyvin on ohjattavissakin

Parannettavaa ovat ilmaisu: tahtoo välillä ilmoittaa ohjaajalle maalimiehestä eikä hauku suoraan maalimiestä sekä nyt täytyy vaikeuttaa piiloja. Alussa täytyy muistaa auttaa umppareissa, että ymmärtää jutun mutta hyvin on etsintä kehittynyt.